Joululoma :)

Viime kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Milo sairastui nielurisatulehdukseen (taas)ja sai siihen antibiootti-kuurin. Lääkket ei taida olla pojan suurinta herkkua ja niiden Milolle syöttäminen onkin välillä taitolaji. Kohta kuitenkin 10 päivän (puolikas tabletti 2x päivä, eli kahdesti päivässä hupia lääkkeiden annon yhteydessä.)kuuri on ohi ja Milo onkin jo aika terve, välilllä yskittää riehumisen jälkeen tai ulkoilessa. Ulkoilusta tulikin mieleeni, että Milo onkin joutunut olemaan tautinsa takia pitkälti sisällä, mutta nyt kun Milo voi jo paremmin on Milo VIHDOINKIN päässyt nauttimaan siitä lumesta. Miloa ei pidättele ulkona mikään, etenkään nyt kun saa juosta vapaana. Milo juoksee kuin tuulispää (äitini sanoja lainaten) ja hyppii hangesta hankeen. :D

Sairastelua lukuunottamatta loma on ollut Milolle mieluinen tähän asti. Ei ole tarvinnut jäädä yksin koulupäivän ajaksi, saa herkkuja paljon helpommin kuin Iisalmessa ja rapsuttajista ei todellakaan ole pulaa. Parasta tietenkin villinä ja vapaana juoksentelu. Ja koska Milohan on ollut koko vuoden äärettömän kiltti, sai Milo myös joululahjoja. Lahjat olivat erittäin mieluisia ja Milo selvästikin haluaa kiittää kaikkia lahjojen antajia. Toisin sanoen joulupukkia, tietenkin. :D

Nyt vain odotellaan uuttavuotta ja uusia kujeita. (Ehkä myös uusia karvakamuja?)

Lomaa odotellessa.. :)

Milon elämän on ollut hyvin hiljaista joululoman odottelua. Milo odottaa, että pääsee lomalla O.C:hen (jotkut voivat tuntea paikan myös Kesälahtena). Siellä odottaa vapaus, siellä Milo ei enää olekkaan se pienin koira (Minun perheeni asuu siellä ja heillä on Miloakin pienenmpi kleispitz-herra, Hippu) ja lisäksi siellä on ihmisiä joita voi pompotella mielensä mukaan.

Ennen lomaa Milo pääsee kuitenkin matkalle. Ensi viikonloppuna on koko vuoden odotuksen jälkeen taas voittajanäyttely. Sinne on päästävä, siis minun, Milo jää matkan varrelle hoitoon. :D Onneksi Milolla on hoitopaikka jossa Milolla on tuttu koirakaveri ja hoitajakin taitaa olla Milosta mieluinen. :)

Nyt on joulukuu, missä lumi viipyy? Pakkasta on kyllä ihan lupaavasti ja Milo nauttisi pakkasesta varmasti enemmän jos maassa olisi lunta. Milon ja kumppaneiden maailma järkkyi eilen kun lenkillä sattui jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Kävelimme pellolle, jossa koirat saavat sitten purkaa energiaansa hepuloiden ja leikkien. Tällä kertaa kun pääsimme pellolle, näimme pellon toisessa päässä liikkuvan jotai. Koiria? Ihmisiä? Ei kyllä se on jotain muuta..
Menimme lähemmäs ja näimme, että siellä olikin 9 peuraa! Kuljimme rauhallisesti ja katsoimme miten lähelle pääsemme ja pääsimmekin minusta aika pitkälle kunnes Milo ja Nuray alkoivat metelöidä. (Bondi, pk collie, osasi olla paljon nätimmin. Milo ja Nuray voisivat ottaa oppia ;D) Silloin peurat katselivat meitä ja miettivät hetken lähteä vaiko jäädä. Lopulta ne kuitenkin näkivät parhaakseen lähteä. Tämä tapaus piristi muuten hiukan kurjaa pakkaspäivää. :)