Kissoja, kissoja

Morí ja Lunitari ovat tulleet molemat miulle ilman, että olisin ollu kissaa ottamassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että katuisin tai harmittas niiden laumaan kuuluminen. Päinvastoin. Mutta miksi niin kissamainen kirjoitus? Vastaus on aika simppeli; kesäkuun loppu on kissojeni juhla-aikaa. Eli siis Morísta tulee kesäkuun loppupuolella (päivä on vähän mysteeri) iso mies kun poika täyttää jo 3-vuotta.

Ajatella, se pieni, pelokas rääpäle (jonka kotiini hain kun se kerta oli miulle varattu..) on jo iso ja vähän vähemmän pelokas. Morí on todella kiltti kissa, eikä tee tihutöitä. Tai no aukoo ovia, kaappeja ja ja ja, mutta ei kutenkaan mitään kauhean ärsyttävää. Morín kanssa hankaluuksia on tuottanut sen pelko ihmisiä kohtaan. Koiria tai muita kissoja se ei pelkää yhtään, mutta ihmisiä kyllä. Pikkuhiljaa Morí on kuitenkin reipastanut. Toivon, että tämä kehitys vain jakuu.

Kaverukset <3 td="">

Morí "pahanteossa", puotti tuon vesikuppiin :D 

Ja sitten on tuo villikko eli Lunitari, sen syntymäpäivä on miulle vielä isompi mysteeri (joskus loppukesästä 2011). Mutta en unohda koskaan sitä päivää kun se minulle tuli 15.6.2012. Moría mie sentään menin hakemaan muualta ja olin siinä vaiheessa ottamassa kissaa, mutta kun tuona päivänä menen töihin en olisi ikinä arvannut tulevani kotiin kahden kissan kanssa. Toinen kissa sai muualta uuden kodin ja toisen päätin pitää itsellä jo sillä minuutilla kun sen ensi kerran näin. Lunitari on kyllä tehnyt Lauma ÖÖ:n arjesta vilkkaamman ja ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Luni ei vierasta ihmisiä yhtään ja Morín kanssa ovat kyllä kuin paita ja peppu (ihan ensi päivistä asti ovat olleet). Koiria Luni ei voinut alkuun sietää yhtään, mutta vuosi on pitkä aika ja nyt Luni ja Taran on kavereita. Lunilla ei ollut minkäänlaista kuria kun se tuli, se teki ihan mitä huvitti. Äkkiä se onneksi oppi vähän tapoja. Se on maailman ahnein kissa ja varastaa ruokaa aina kun saa siihen mahdollisuuden. Luni on aiheittanut myös sydämentykytystä muutaman kerran, sillä selvästikkin on monta elämää (ei niistä sen enenpää).

Ja vielä yksi kissa uutinen: Hippu sai veljekseen kissan!! Minulle tarjotiin melkein 3-vuotiasta leikattua maine coon-poikaa. Ajattelin, että sillä olisi enemmän tilaa O.C:ssa ja hyvä koti siellä. Joten kysyin porukoilta olisiko siellä paikka tälläiselle kotia kipeästi vailla olevalle kissalle. Äiti on monesti haaveillut kissasta, kun on seurannut miun kissojen menoa. Äiti innostuikin nopeasti ja sanoi, että kyllähän tänne kissa mahtuisi ja Hippukin tykkää kissoista. Iskä ei innostunut ihan heti, oikeastaan vasta sitten kun kissa oli jo niillä.. Iivo on sellainen laiskan puoleinen kissa ja tosi lepposa. Tykkää silittelystä ja selvästikkin tekisi mieli vähän leikkiä miun kissojen kanssa, mutta ei ole vielä oikein mennyt mukaan. Morín kanssa tuohuaa kyllä välillä. Koirista ei   pidä yhtään, mutta tulee ihan kivasti toimeen niiden kanssa. Ollut kuitenkin vasta 1,5kk uudessa kodissa. Hieno kissa se on. :)

Iivo :)

Vähän koiristakin jotain. Taran on voinut tosi hyvin, eikä sillä ole ollut yhtään ihotulehduksia tänä keväänä/kesänä. Toki se edellyttää monia asioita, mutta ihan huippua silti. Milokin voinut ihan hyvin, Milo on alkanut uida enemmän kuin muina kesinä yhteensä. :)

Näin meillä :)

Onnea Taran

Rakas Taran täyttää tänään jo 3-vuotta. Niin se aika kuluu ja pienestä pallerosta on tullut jo ihan iso pallero. Onnea myös kaikille Taranin sisaruksille! :D

Kuva on viime kesältä, mutta koska en jaksa etsiä tuoretta tämä saa kelvata. ;)

wazz up?

Enpä ole taas ihan äsken jaksanut kirjoittaa, mutta toisaalta mitään erikoista ei ole tapahtunut. Nyt kuitenkin vähän kuulumisia :)

Elikkäs piskuinen Milo täytti viime kuussa jo 6-vuotta eli alkaa olla jo miehen iässä. Milon epilepsia pysyy nyt lääkkeillä hyvin kurissa ja poika voikin oikein hyvin.

Ilokseni voin ilmoittaa, että Taranin polvet on 0/0 :D ja silmäthän on jo aikasemmin tutkittu terveiksi. Lonkat ja kyynärät kuvataan kun töissä on sopiva hetki. (nyt ainakin on niin kiire, että joudutaan odottelemaan kun ei ole akuutti homma). Taranilla ei ole myöskään pariin kuukauteen ollut ihovaivoja jos kutinaa ei lasketa. Siitepölykautta odotellessa..

Morí putosi kirjahyllyn päältä naama edellä ja sen yläkulmahammas katkesi ja se jouduttiin poistamaan kokonaan. On muuten hauskan näköinen kun yksi kulmuri puuttuu. :D Pääasia on, että kissa on kunnossa.

Lunitari on tottunut koiriin hyvin, se ei enää sähise niille ja on jopa tehnyt kunnolla tuttavuutta Milon ja Taranin kanssa. Etenkin Taranin sillä Milo ei mielellään tee tuttavuutta Lunitarin kanssa.

Ihanaa kevättä, olkoon kuraa ja hiekkaa loputtumiin jokapaikassa ;D

Morí heräämössä

Devi :)

Vähän kuvia :)

Devin koti näyttää tältä, lisko itse pysyy varmasti piilossa kun yrittää kuvata ;D

Morí halusi ulkoilemaan :)

ja kamerakin kiinnosti kovin

Lunitaria ei paljon ulkoilut kiinnosta :)

2012

Vuosi on taas vaihtunut ja taakse jäi tapahtumarikas vuosi. Monia hyviä asioita tapahtui viime vuoden aikana, toki mukaan mahtui myös vastoinkäymisiä, mutta kuka niitä jaksaa muistella.. Tässä muutama kohokohta Lauma öön viime vuodesta.

Alkuvuodesta lauma sai uuden ystävän sekarotuisen Lemmyn, Lemmyä on koulittu koko lauman voimin. Lemmy on siskoni koira, mutta tapaamme aika usein ja Lemmy on ollut luonani hoidossa ja Taran taas on ollut Lemmyn luona hoidossa. Kesäkuussa lauma sai ihan yllättäen uuden jäsenen Lunitarin. En ollut suunnitellut toisen kissan ottoa (toki olin miettinyt, että sitten joskus..). Mutta kun Lunitari tuli kohdalle, en miettinyt tai epäröinyt hetkeäkään. Niimpä pikku kissa muutti luokseni ja tuli osaksi laumaa. Aluksi vähän jännitti tuleeko siitä mitään kun Lunitari ei sietänyt lainkaan koiria, mutta pikku hiljaa tilanne helpotti. Lunitari ei vieläkään varsinaisesti pidä koirista, mutta mitään ongelmia meillä ei ole. Milo ja Taran osaavat antaa kissan olla rauhassa. Morísta tuli kuin uusi kissa kun sai kaverin. Olen niin onnellinen Lunitarista.

Heinäkuun lopulla muutimme uuteen kotiin, tällä kertaa omaan sellaiseen. Koko lauma otti uuden asunnon ilman stressiä vastaan. Koirille tämä olikin jo tuttu paikka ja kissat tutkivat paikat ja painuivat parvekkeelle nukkumaan.
Marraskuussa lauma sai taas uuden jäsenen; Devi-gekon. Olin jo pidempään suunnitellut liskon ottamista ja minulla olikin jo aikalailla kaikki valmiina liskoa varten kotona, itse otus vain puuttui. Sitten marraskuussa olin ansaitulla vapaalla lappeenrannassa ja siellä eräässä eläinliikkeessä oli pikkuinen gekko vailla kotia. Ensimmäisen kerran jätin sen vielä sinne, mutta seuraavana päivänä kävin hakemassa sen kotiin. Oikein ihana pieni otus Devi onkin.

Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä vuosi 2013 tuo tullessaan. Niin ja oikein hyvää alkavaa vuotta kaikille :)

Uusi jäsen laumaan

Olen pitkään halunnut liskoa ja minulla on ollut kesästä lähtein terraario odottamassa siihen asukasta. Täältä Savonlinnasta liskoa on ollut vaikea saada, mutta olin tällä viikolla muutaman päivän Lappeenrannassa vierailemassa siskoni luona. Kävimme eläinkaupassa ja siellä oli aivan yli-ihana paksuhäntägekko. Jätin sen vielä sinä päivänä kuitenkin vielä liikkeeseen, mutta seuraavana päivänä minun oli ihan pakko hakea se mukaan.

Ei ole tietoa onko lisko tyttö vaiko poika, annoin sille nimeksi Devi (Phoolan Devin mukaan, googleta se jos et tiedä kuka hän on) ;). Devi on pikku hiljaa tutustunut uuteen terraarioonsa ja selvinnyt pitkän automatkan järkytyksestä. Onneksi muut Lauma Öön jäsenet eivät ole kiinnostuneita Devistä, kerkesin jo ajatella, että kissat härkkii sitä kasin puolin :D

Vähän muitakin kuulumisia. Kävin tosiaan koirien kanssa Lappeenrannassa (kissat sai olla äitin ja iskän ilona O.Cssä). Lappeenrannassa Milo ja Taran pääsi touhuamaan Nupun (lk.chow chow), Yodan (pk. collie) ja kahden lk itämaisen kissan kanssa; Maken ja Longon. Tosi kivati meni, sisällä oli oikestaa yllävän rauhallista ja ulkona sitten riehuttiin vähän enemmän. Käytiin koirapuistossa tapaamassa myös Taranin veljeä Mustia, oli kyllä todella kiva nähdä.

Taranilla on ollut vähän ongelmia allergioidensa kanssa, mutta odotamme kovasti talvea. Talvi on yleensä ollut vähän parempaa aikaa Taranille. Toki odotamme sitä muutenkin, olisi jo kiva päästä tekemään kaikkia talven askareita. Tosin nyt kun lunta ei ole vielä tullut, olen tehnyt koirille vielä jälkeä ja kissatkin ovat välillä vähän ulkoilleet.

Devi tutkii uutta asumustaan :)

Syyspuuhia

Vaikka olenkin täysin kesäimmeinen, on syksyssäkin jottain hyvää. Siitepölyjen vähennyttyä Taran on voinut taas paremmin (ei ole oireeton, mutta kesä oli jotain ihan kamalaa), ilmat ovat olleet mukavat (välillä on ollu jopa yhtä lämmin ku kesällä ja vettä on satanu vähemmä ku kesällä..). Joten vapaapäivät olen käyttänyt aikalailla lauman kanssa puuhailuun.

Välillä olen tehnyt koirille hyppyesteitä pihalle (ofc), Milolta hyppy sujui vallan mainiosti heti, Taranin piti ensin pohtia tointaako hypätä. Esteet eivät olleet kauhean korkeita, vain Miloa hiukan korkeampia. En viitsinyt tehdä korkeampia sillä Milo ei ole hyppinyt esteitä pitkään aikaan ja eihän poikakaan ole kovin iso. Tarania taas en viitsi hyppyyttää muista syitä sen korkeammalta ainakaan vielä. Kuitenkin Milo oli innoissaan ja Tarankin alkoi sitten toiselle kerralla hyppäämään paremmin.

Jeee hyppy :D

Sitten toinen asia mitä olemme tehneet on jälki. Jäljet mitkä tein ei ollu vaikeet; Milolle n. 20m ja Taranille vähän pidempi. Taranin jälki oli tehtynä pidempään kuin Milon jälki ja herkkuja laitoin molemmalle jokatoiselle tai joka kolmannelle askeleelle.

Milo haki ensin, että mikäs juttu se tämä olikaan. "Haa, tossa on herkku, kiits mitäs sitte tehää?" Eikun uudestaa vaa "Milo jälki" Kyllä Milo sitte alko muistaa mikä oli juttu ja sen jälkee sainki lampsii muutaman metrin takana tekemättä mitää sen kummempia. Hyvin toimi nenä pojalla. :D



Taran pääsi jäljelleen toisena, Taran olis ensi halunnut tehhä kaikkee ihan muuta, mutta sitte se tajus jutun pointin ja meni tosi nätisti. Kyllähän Taran herkkujen eteen tekee ihan mitä vaan. ;) Lopuksi Taran oli ihan varma, että jotain jäi vielä matkan varrelle olis halunnu mennä jäljen toiseen kertaa lopusta alkuun.

Taran keskittyneenä :)

Syksyllä on myös kiva käydä mehtäilemässä kuivalla säällä ja niin olemme tehneet aika paljon. Matkassa oli Milo, Taran, Hippu ja Lemmy ja vauhtia riitti. Muutaman kerran olemme maalla ollessamme käyneet tekemässä kunnon metsä lenkin/riehumis reissun. Milo, Taran ja Lemmy juoksee siellä itsensä väsyksiin ja Hippu lyrreltää perässä. Kaikki koirat myös keräävät itse puolukoita ja mustikoita varvuista ja syö niitä enemmän kuin thaimaalaiset kerkee kerätä. :D 

Kissat ovat nauttineet myös ulkoilusta valjaiden ja hihnojen kera. Morísta on kiva päästä kiertämään pihaa ja lähimetsikköä, Lunitarin mielestä se ei ole niin hohdokasta (pahainen hienohelma). Joku kuva vielä kissojen ulkoilusta. 

Lunitari maastoutuu 

Joku päästäinen vilisti ohi..

Kannon valtias Morí ensimmäinen