aina ei mene niin kuin toivoisin

Tänään miulla on vähän huonompia kuulumisia. Milo on ollut viime aikoina vähän vetäytyvä, säikky ja ehkä vähän kiukkuinen. Siis edelleen aina valmis lähtemään ja leikkimään, eikä kiukkuinen tarkoita, että ärisee koko ajan tai olisi ollut vihainen.

Viime torstaina sain varmistuksen asiaan jota jo vähän epäilinkin mahdolliseksi. Milon oikea silmä on muutamassa viikossa muuttunut erinäköiseksi kuin vasen. Torstaina silmätohtori sitten tutki Milon silmät ja tulos oli: oikeassa silmässä on katarakta. Kaihi on edennyt todella nopeasti ja oikea silmä onkin jo lähes sokea. Tämä kyllä selittää Milon käytöksen, kai se on outoa kun ei näekkään kuin toisella silmällä. Vaikka toki onneksi näköaisti ei ole koirille niin tärkeä kuin esim. ihmiselle. 

Vasen silmä on vielä terve, mutta lääkärin mukaan se sokeutuu myös mahdollisesti yhtä nopeasti kuin oikeakin. Tällä hetkellä Milo tosiaan juoksentelee vapaana vielä ihan helposti, mutta esim. hypätessä ei ole aina osunut sinne minne on ollut tarkoitus. 

Eli nyt sitten totutellaan tälläiseen elämään. Onneksi epilepsia on nyt kurissa.

Milon nenä toimii vallan mainiosti :)

piiiiitkästä aikaa

Voi olla, että kukaan ei enää edes viitsi lukea tätä, mutta kirjoitanpa nyt silti.

Nyt kun kesä on tältä erää (valitettavasti) ohi voin ilokseni ilmoittaa, että tämä kesä oli Taranille huippu kesä. Elikkäs allergiaoireet saatiin keväällä kuviin ja koko kesä mentiin hyvin vähillä oireilla. Kertaakaan ei tarvittu edes antibioottia. :D

Keväällä ajelin Taranin karvat lyhyeksi ja pesin kerran viikossa ihoa rauhoittavalla shappoolla muutaman viikon ajan (sen jälkeen aina silloin tällöin), keväällä aloitettiin myös kortisonikuuri. Tiedän, ettei ole parasta antaa koiralle kortisonia, mutta kyllä siitä on vaan ollut niiiin paljon apua. Taran oli kesällä todella reipas, kutisi vain vähän, ei ollut levoton öisin. Taran saa tällähetkellä joka kolmas päivä pienen annoksen kortisonia.

Milokin on voinut ihan hyvin, epilepsialääkitys ehkä vähän väsyttää. Tosin virtaa on edelleenkin kuin pienessä kylässä, mutta kun ollaan esim. kotona rauhassa niin Milo lepää kyllä mielellään. Eipä ole kuitenkaan ollut yhtää kohtausta kohta vuoteen. :)

Tein koirille pitkästä aikaa jäljet (tai veljein toimi Taranin kanssa). Helppoon maastoon ja aika lyhyet, kun edellisistä on aika paljon aikaa. Milon jälki oli ihan suora, Taranin jälki oli ensin suora ja sitten teki aika hyvän kaarteen. Joonas luotti Taraniin enemmän ja sanoi sen tarttevan haastetta eikä pikkulasten jälkeä... Eihän se siis vaikea ollut vieläkään mutta silti :D

Ensin mie menin Milon kans, ihan kivasti meni. Kyllä Milo muisti mitä piti tehdä ja ihan mielellään tekikin sen. Sitten meni Joonas Taranin kanssa. Taran oli ihan innoissaan kun tajusi mitä tehdään. Se meni nenä maassa ihan innoissaan, kaarrekkin meni ihan helposti. Viikonloppuna ajattelin, että voitas ottaa uudestaan ja tällä kertaa voisin kokeilla vähän vaikeempaa maastoa. Milo ollaan myös laitettu etsimään joku, ensin se oli sitä mieltä, että sille riittää kun tietää missä mie oon, mutta sitten saatiin se innostumaan ehtimää mehästä myös muita. Aika helpoilla mentiin tässäkin, mutta mukavaa oli ja Milo oli ihan innoissaan. :D Tälläistä pientä puuhailua meillä harrastetaan, muille jää sitten ne vaativammat jutut :D

Taran keskittyneenä jälkeensä

Käytiin vallotammassa karhuvuori (luontopolku mikä vie jollekki kalliolle)

Kiitos Niinalle kuvista, näin reipas Taran ei sitte muina kesinä ookkaa ollu :D

Mie oon vaan niin onnellinen kun Taran jakso tuohuta kesällä ihan uudella tavalla

Tällästä tälläkertaa täällä :)