Joululoma :)

Viime kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Milo sairastui nielurisatulehdukseen (taas)ja sai siihen antibiootti-kuurin. Lääkket ei taida olla pojan suurinta herkkua ja niiden Milolle syöttäminen onkin välillä taitolaji. Kohta kuitenkin 10 päivän (puolikas tabletti 2x päivä, eli kahdesti päivässä hupia lääkkeiden annon yhteydessä.)kuuri on ohi ja Milo onkin jo aika terve, välilllä yskittää riehumisen jälkeen tai ulkoilessa. Ulkoilusta tulikin mieleeni, että Milo onkin joutunut olemaan tautinsa takia pitkälti sisällä, mutta nyt kun Milo voi jo paremmin on Milo VIHDOINKIN päässyt nauttimaan siitä lumesta. Miloa ei pidättele ulkona mikään, etenkään nyt kun saa juosta vapaana. Milo juoksee kuin tuulispää (äitini sanoja lainaten) ja hyppii hangesta hankeen. :D

Sairastelua lukuunottamatta loma on ollut Milolle mieluinen tähän asti. Ei ole tarvinnut jäädä yksin koulupäivän ajaksi, saa herkkuja paljon helpommin kuin Iisalmessa ja rapsuttajista ei todellakaan ole pulaa. Parasta tietenkin villinä ja vapaana juoksentelu. Ja koska Milohan on ollut koko vuoden äärettömän kiltti, sai Milo myös joululahjoja. Lahjat olivat erittäin mieluisia ja Milo selvästikin haluaa kiittää kaikkia lahjojen antajia. Toisin sanoen joulupukkia, tietenkin. :D

Nyt vain odotellaan uuttavuotta ja uusia kujeita. (Ehkä myös uusia karvakamuja?)

Lomaa odotellessa.. :)

Milon elämän on ollut hyvin hiljaista joululoman odottelua. Milo odottaa, että pääsee lomalla O.C:hen (jotkut voivat tuntea paikan myös Kesälahtena). Siellä odottaa vapaus, siellä Milo ei enää olekkaan se pienin koira (Minun perheeni asuu siellä ja heillä on Miloakin pienenmpi kleispitz-herra, Hippu) ja lisäksi siellä on ihmisiä joita voi pompotella mielensä mukaan.

Ennen lomaa Milo pääsee kuitenkin matkalle. Ensi viikonloppuna on koko vuoden odotuksen jälkeen taas voittajanäyttely. Sinne on päästävä, siis minun, Milo jää matkan varrelle hoitoon. :D Onneksi Milolla on hoitopaikka jossa Milolla on tuttu koirakaveri ja hoitajakin taitaa olla Milosta mieluinen. :)

Nyt on joulukuu, missä lumi viipyy? Pakkasta on kyllä ihan lupaavasti ja Milo nauttisi pakkasesta varmasti enemmän jos maassa olisi lunta. Milon ja kumppaneiden maailma järkkyi eilen kun lenkillä sattui jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Kävelimme pellolle, jossa koirat saavat sitten purkaa energiaansa hepuloiden ja leikkien. Tällä kertaa kun pääsimme pellolle, näimme pellon toisessa päässä liikkuvan jotai. Koiria? Ihmisiä? Ei kyllä se on jotain muuta..
Menimme lähemmäs ja näimme, että siellä olikin 9 peuraa! Kuljimme rauhallisesti ja katsoimme miten lähelle pääsemme ja pääsimmekin minusta aika pitkälle kunnes Milo ja Nuray alkoivat metelöidä. (Bondi, pk collie, osasi olla paljon nätimmin. Milo ja Nuray voisivat ottaa oppia ;D) Silloin peurat katselivat meitä ja miettivät hetken lähteä vaiko jäädä. Lopulta ne kuitenkin näkivät parhaakseen lähteä. Tämä tapaus piristi muuten hiukan kurjaa pakkaspäivää. :)

Lumi <3

Milo rakastaa talvea, silloin ei ole liian kuuma ja mikä parasta silloin on LUNTA. Milo voisi juosta, leikkiä, pyöriä ja möyriä lumessa loputtomiin. Nyt taas on tullut tuota ihmeellistä valkoista ainetta taivaan täydeltä joten Milo on parhaansa mukaan tehnyt kaikkia edellämainittuja lumeen liittyviä harrastuksiaan.

Milo pääsikin eräänä (kauniina?) päivänä koulun koirakentälle nauttimaan vapaana lumesta. Mukana oli Nuray, joka piti huolen Milon liikunan tarpeesta ja Niina, joka piti huolen, että koirien talviset leikit ikuistettiin kuviksi. :) Milo oli kirjaimellisesti leija ja liiti ilmassa. Kerrankin sattui niin, että tämä saatiin ikuistettua. Saattaa olla, että kuva eksyy tännekin..?

Nyt kauniin ja puuterimaisen lumen tilalla on loskaa, kohan sää taas vaihtuu hiukan pakkasen puolelle on Milo taas vauhdissa. Silloin eteen jääneiden kannattaa varoa. :D

Agiliitoa ja poseerausta

Milolla on ollut taas paljon puuhaa, Milo pääsi kavereidensa, Nuray (lk collie), Teri (x-rotuinen) ja Bondi (pk collie) kanssa koulun koirakentälle. Kentällä on joitain agiesteitä ja Milo oli taas ihan innoissaan. Tosin taisi poikaan ujous iskeä yleisön edessä. Milo ei millään olisi halunnut hypätä pituutta, mutta reippaana poikana hyppäsi kuitenkin.

Esteiden ja huvikseen päättömän juoksun jälkeen koirat saivat ryhtyä malleiksi. Tarkoitus oli laittaa nämä neljä kaveria vierekkäin istumaan ja ottaa kuva, jossa koirat ehkä jopa katsoisivat kameraan. Jos koirat katsoivat kameraan joku lähti paikaltaan ja jos kaikki istuivat kutakuinkin nätisti kukaan ei katsonut kameraan.. Yrityksen ja erehdyksen kautta saimme kuvan johon olimme tyytyväisiä.
Tämän jälkeen Milo totesi jättävänsä mallin uran, mutta huomasi pian olevansa väärässä kun pääsi vielä kaverikuvaan Nurayn kanssa. :D

It's me Milo-män

Elikkäs tämän blogi seuraa pienen-suuren Milo-koiran elämää. Mukana on myös monesti joukko Milon ystäviä. Milo on 2,5 vuotias kleispitz uros. Milo asustelee Iisalmessa (itse opiskelen siellä eläintenhoitajaksi).

Blogin nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että pieni mies luulee monesti olevansa isompi kuin oikeastaan onkaan. Ego on välillä suurempi kun pilvenpiirtäjä ja koira kulkee isompien koirien mukana ihan muina miehinä (joskus tosin vähän pelottaa, mutta sitä ei kerrota kenellekään). Milo harjoittelee satunnaisesti (hyvin) pienen ryhmän kanssa jäljestämistä ja Milosta on myös äärettömän kivaa käydä kokeilemssa agiesteitä. Koirapuisto reissut kavereiden kanssa ovat myös Milosta loistavia. Viimeksi Milolla oli niin kivaa, että se juoksi innoissaan päin verkkoaitaa ja kimposi siitä pois (harmi kun kamera ei ole koskaan oikeaan aikaan käytössä).

Eilen oli taas aika käydä hiukan kokeilemassa agilityesteitä, Milo oli hyvin tohkeissaan ja juoksi puomin päästä päähän uudestaan ja uudestaan. Hypytkin sujuivat ihan hyvin, poika halusi taas näyttää suuruutensa kaikille ja hyppäsi midiesteet minin sijasta.
Mutta että elämä ei mene liian jännäksi täytyy levätä välillä ja juuri niin Milo nyt tekee: makaa selällään sängyssä ja kuorsaa..