Operaatio linnut uuteen häkkiin

Kuulostaa varmaan ihan simppeliltä; ota lintu häkistä A laita se häkkiin B, ota toinen lintu ja toista operaatio. Niin tai sitten sen voi tehdä myös näin: Ota lintu häkistä A (hetihän se ei antaudu kiinni) laita se häkkiin B, se pääsee lentämällä karkuun häkistä. Pidä huoneen ovea auki, että kissa pääsee hyökkäämään linnun kimppuun. Huuda kissalle, että ei koske lintuun. Molemmat pysähtyvät lattialle vierekkäin. Nappaa kissa ja poista se huoneesta. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa se ovi kiinni. Nappaa säikähtänyt lintu lattialta ja ala siirtää sitä kohti häkkiä B. Tässä vaiheessa lintu alkaa ensin näykkiä kädestä, se ei varsinaisesti satu, kunnes lintu puree kunnolla. Se taasen sattuu, heita lintu häkkiin B ja pienen huudon kera. Häkin ovi äkkiä kiinni. Siinä vaiheessa on hyvä huomata, että huoneessa on myös pieni koira joka tulee varovasti katsomaan sängyn alta mistä moinen huuto. Onneksi koira ei kuitenkaan osallistunut linnun jahtiin kissan kanssa.. Sitten olisi vielä se toinen lintu siirrettävä. Noh koska vuodat itse verta pyydät apua. Ja koska lintu on kaikesta tapahtuneesta niin järkyttynty se antaa siirtää itsensä ihan nätisti. Tämä tapa on hyvä niille jotka haluavat jännitystä sunnuntai aamupäiviin. ;) Loppu hyvin kaikki hyvin vaikka matkan varrella vähän jännittikin. :) Niin ja jos lintu puree sormeen ja sormi suotaa verta niin eikös jonkun pitäisi ainakin puhaltaa tai jotain. Mutta ei, meillä sanotaan vaan; Mitä sie täällä huuat, ai no puhalla siihen ite. Ja poistutaan paikalta...

Pari kuvaa nyt kuitenkin, lisää tulee kohan tilaamani asiat ovat tulleet, poikamiesboksi tarvitsi myös uuden sisustuksen. :D

Ja häkki on jaettu, tään mun ja toi on sun puoli ;)

Taran rakastaa syksyä...kunnes sataa

Niin se vaan on, että syksy on taas saapunut ja jäljellä on enää vain satunnaisia oikein lämpimiä päiviä. Ja Taran nauraa partaansa, että siitäs saitte kaikki jotka nautitte kesästä, nyt se on ohi. Kivaa on kunnes alkaa satamaan, sateellahan ei ulkona olla jos ei oo pakko. Taran ei vaan voi sietää vesisadetta.

Taranillahan on ollut paljon ongelmia kutinan kanssa, nyt syykin on selvillä. Teetin Taranista allergiatestit ja tuloshan on selvä; neiti on allerginen vähän kaikelle. Eli kesällä ongelmana ovat monet puut ja rehut, kaikkina aikoina ongelmana on jotkut ruoka-aineet, varasto- ja pölypunkki ja sitten on vielä iholla eläviä sieniä. Joihinkin näihin minulla on selvä ratkaisu esim. vältä tiettyjä ruoka-aineita, aika yksinkertaista. Enemmän päänvaivaa tuottaa esim. pöypunkki, ei siitä pääse eroon lopullisesti, siivoat ja käännät selkäsi niin ne pirulaiset ovat palanneet.. Mutta näillä mennään ja nyt kun tiedän voin tehdä jotain helpottaakseni Tarania.

Sitten vähän iloisempia syksyisiä juttuja. Kävimme yhetenä viikonloppuna metsässä hengailemassa (kai siellä oli tarkoitus kerätä jotain sinisiä juttuja..). No anyways koirat oli messissä ja niillä näytti olevan lystiä juosta metsässä. Tai siis Milo ja Taran hoitivat juoksemisen, Hippu etsi turvaa, ettei jäisi alle. :D Metsään ei tainnut jäädä yhtään mustikkaa kun Taran veti niitä itse varvuista minkä kerkesi. Milolle maistui myös, mutta ei kuitenkaan viitsinyt niitä itse kauheasti kerätä. Rakas veljeni Joonas avasi taas suuren suunsa ja sanoi, että "Ehkä chow chown kieli on siksi niin sininen kun ne syö paljon mustikkaa". Ehkä näin on, who really knows? Tältä reissulta on jopa pari kuvaa olemassa, taidampa laittaa tännekin pari.

Lauma ÖÖhön kuuluu myös kaksi papukaijaa vaikka ne jäävätkin täällä vähemmälle huomiolle. Nytpä kerron vähän niistäkin, on ne sen ansainneet. Elikkäs kaksi nymfi-herraa Osku ja Oskari, pojilla ikää noin 13 v. ovat olleet minulla 11 vuotta. Asuvat kesälahdella Hipun ilona, vaikka minun  ovatkin. Käyn aina moikkaamassa ja hoitamassa niitä siellä. Pojat muuttavat lähipäivinä isoon ja hienoon häkkiin, laitan kuvan kohan häkki on täysin valmis. Vaikka ei entisessäkään varsinaisesti vikaa ole. Mutta pojat ovat ansainneet isomman poikamiesboksin ;)

Ja mitäs se Taran mussuttaa.. 

Minkälie karhun bongasivat

Olihan se pall.. Hippukin mukana

Loma kuulumiset

Kesäloma tuli ja meni. Eihän lomalla ollut aikaa notkua koko aikaa koneella joten nyt sitten takautuvasti kuulumisia. Eli minulla oli pari viikkoa lomaa, joten Lauma Öölläkin oli lomaa :) Enisin satoi ja satoi ja vielä vähän tai ketä oikein huijaan paljon satoi. Mutta sitten kun se sade vihdoin loppui alkoi lysti. Koirat sai olla paljon ulkona vapaana maalla, ja Moríkin nautti auringosta tosin ei niin vapaana. Ohjelmaan kuului paljon ulkoilua, mökkeilyä uintia... Taran ei ui mutta nauttii kyllä järvessä kahlaamisesta ja läträämisestä. Taran tykkää "sukeltaa" eli työntää koko päänsä vedenpinnan alapuolelle ja poimii pohjasta esim. keppejä. Milo taas ui muissa rannoissa paitsi omassa, normaaliisti. Poika yllätti kuitenkin iloisesti kun muuttui oikeaksi vesipedoksi omassa rannassa :D

Koirilla oli myös muutaman päivän ajan seuraa, kun Niina pakkasi itsensä ja koiransa autoon ja karautti kyläilemään. Morísta se ei ollut ihan niin hyvä juttu vaikka reipastuikin koko ajan. Kävimme porukalla ilahduttamassa myös Herra H:ta eli Hippua. Kivaa oli ylipäätänsä ja kuviakin tulee jos vaan saan niitä itselleni :)

Loppulomasta oli luvassa vielä lisää uimista ja kesätapahtumassa käyntiä, Milo pääsi veneilemäänkin. Taran ei valitettavasti päässyt mukaan ainakaan tällä kertaa. Taran oli viime kesänä pari kertaa veneessä mukana, mutta ei ehkä nauttinut siitä ihan niin paljoa kuin Milo. Ehkäpä kokeillaan joku kerta uudestaa. Niin ja jossain vaiheessa kesäkuun loppupuolta oli Morín synttärit; suuret onnittelut 1 vuotiaalle pikku Morílle <3

Nyt on loma ohi ja karu paluu arkeen on koittanut, mutta eiköhän tässä keretä kesäsätä silti vielä nauttia :) Taran kävi eilen vähän "kaverikoirailemassa" ja oli kyllä äärettömän reipas tyttö. Käyttäytyi tosi nätisti ja antoi silitellä itseään, eikä säikähtänyt äkkinäisiä liikkeitä tai ääniä. Taran on kutsuttu uudelleenkin paikalle ja kyllä me mennään. Miten paljon iloa voikaan tuo pieni karvapallo tuoda ihmisille. <3 Vähän on tietysti myös huonoja uutisia. Taran kutisee ja paljon. Sillä alkaa olla kesätukka kun joudun sitä aina ajelemaan.. Kutina paheni alkukesästä, olisiko allerginen siitepölylle tai jollekkin ötölle?? Kortisoni rauhoitti hiukan oireita.
Mutta hyvillä mielien jäädään odottaan mitä tämä kesä tuo vielä tullessaan. Kuvia coming up someday :D

Kesä ja kukkaset

Pikku hiljaa alan uskoa siihen, että tänäkin vuonna tulee kesä. Vielä tosin en ole ihan varma.. Mitä lauma ÖÖhön tulee niin näyttävät nauttivan koko jengi. Välillä tosin näyttäsi olevan liian kuuma etenkin Taranille. Etenkin yöt ovat joskus tästä syystä levottomia, kämppäni kun tuppaa olemaan tähän aikaan vuodesta aika hot. Muuten Taran ja Milo nauttivat kyllä etenkin kun ollaan O.Cssa ja ulkona saa olla tuntitolkulla ja kivaa on. Mökkeily tuntuu olevan myös mukavaa. Morì pääsee nautimaan ulkoilmasta myös, tosin valjaissa ja hihnan päässä (hieno viritys terassilla, Morí pääsee n. 6 metrin säteellä ympäriinsä) Kovasti tuntuu nauttivan. Naukuu ovella, että haluaa ulos ja antaa laittaa valjaat ihan hyvin päälle. Morí tykkää ottaa aurinkoa nurmikolla ja jahdata ötököitä. Välillä taas on kiva vaania terassin alla.
Muutenkin lauma ÖÖ vaikuttaa nyt ihan tyytyväiseltä, keskenään on kiva leikkiä ja välillä voi ihan rauhassa ottaa unet. Välillä on ihan kauhea rallitus päällä ja kaikki matot on rullalla ja kaikki huonekalut vaarassa. Tosin ei lauma Öönkään elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista.. Viime viikonloppuna olimme O.Cssa viettämässä synttäreitä ja joku vieras oli antanut Taranille kakkua (sain kuulla tästä kun tämä oli jo tapahtunut) ja nyt Taranilla on pieni hot spot niskassa..Olin kyllä sanonut, että Taranille ei saa antaa mitään, mutta.. No tapahtunut mikä tapahtunut. Johan tässä mentiinkin useampi kuukausi ilman hot spotteja, nyt kun Taran on syönyt vain allergia ruokaa.

Viime viikonloppuna (samaiset pailut yhä) lauma pääsi nauttimaan taas Nupun seurasta (lyhytkarvainen chow-neito) ja kivaa oli. Silloin juoksi neljä koiraa pitkin maita ja mantuja. Hippu oli siis myös mukana, jos on epäselvää kuka oli se neljäs, Morí ei nimittäin juuri piilostaan tullut sinä päivänä. Tosin Hippu ei tainnut jaksaa ihan pysyä nuorison perässä, mutta pisteet yrityksestä. Tosin Nuppu ei rakastanut Tarania ihan niin paljon kuin Taran olisi toisvonut. Pari kertaa Nuppu murahti Taranille sanoakseen, että vähän kauemmas kiitos. Mutta hyvin tulivat tytöt toimeen, mitään ongelmia ei tullut koko aikana. Kiva oli seurata kun koirat kirmasivat innoissaan.

Taran

Pikkuinen Taran täytti sunnuntaina (10.4) vuoden. Miten tämä aika meneekin näin nopeesti. Alle 7 viikkoa ja Taran on ilahduttanut elämääni jo vuoden. Vuosi sitten oli kyllä jännää aikaa ja "pienen" kannustuksen (painostuksen) ansiosta otin yhteyttä kasvattajaan. Niin ne asiat vaan eteni ja ennen kuin huomasinkaan olin katsomassa aivan yli-ihanaa pentua. Kovin tuo vauva oli silloin uneliaalla tuulella, mutta hereillä ollessaan oli kyllä reipas. Siitä sitten kotiin kahdeksi viikoksi pyörimään kun ei tiedä miten päin olisi. Olin varmasti tosi hyvää seuraa pemolla loppu ajan kun tuskin pysyin nahoissani. Kiitos siis kun jaksoitte :D

Voi sitä riemua kun Taran sitten tuli kotiin. Milo oli ihan, että mikä tuo on, ihan mälsää. Hetkinen tämän kanssahan voi leikkiä, ihan kiva siis. Siis jääkö tää tänne viemään huomiota, ihan tyhmää. No siis eihän tuo hirveesti huomiota kerjää, sehän vaan on. Saa jäädä, tää on ihan kiva, ainakin kivempi ku tuo kärttynen kaveri.

Hippu taas oli ensin ihan JEEE tää uus on kiva, seuraan sitä kaikkialle. Siis meinaako tääkin koittaa leikkiä niinku Milokin, ei käy ärisen tälleki. No jos tää pysyy kaukana ja antaa miun vaa aina haistella kun haluun ni on kai tää ihan jees. Täähän tajus äkkiä, että minen leiki. Täähän vaa töröttää paikallaan ja haluu olla ulkona, sopii koska itse en aio ulkona olla kuitenkaan. Nyt ne lähti molemmat. Nyt ne on taas täällä, mitä tää on? Oikeestaa hyvä kun ne vaan käy..

Ajan myötä Taran sai pikku veljen eli Morín, joka taas ajattelee Taraninsta; kauheen pelottava otus, jättäs jo rauhaan. Ja alle viikon päästä; hei täähän on kiva, tälle voi tehhä mitä vaan ja tää on niin pehmee ja turvallinen :)

Taran jakaa siis mielipiteitä, mutta lopputulos on, että se on aivan ihan pikku koira <3 Taran on valloittanut todella monet sydämet etenkin omani <3

Vastusttappa tätä, Taran 5vk

Milo 4 wee

Eilen pienällä (tai suurella, miten sen nyt ottaa) Milolla tuli mittariin 4 vuotta täyteen. Siispä paljon onnea rakkaalle Milolle!!! Neljä vuotta on kyllä mennyt niin nopiaa, vastahan se oli pieni pallo jonka hain kotiin. Se reissu olikin kaikin puolin hyvä :) Milon kanssa on tapahtunut jo kaikenlaista; ollaan asuttu useammassa paikassa, saatu uusia tuttavuuksia ja hyviä kavereita, Milon oma lauma on kasvanut (mistä Milo tuntuu välillä olevan hyvin onnellinen ja välillä taas noita junioreita ei vaan jaksa ;) ). Milolla on ollut myös tietysti huonot hetketkin; terveys ei ole niin hyvä kuin voisi nuorelle pojalle toivoa ja joskus isohko ego on aiheuttanut ongelmia ja muutaman kerran on saanut isommilta pojilta palautetta. Päiviin on siis mahtunut kaikenlaista ja ikinä ei voi tietää mitä seuraavaksi.

Milo on iloinen villiviikari ja olen niin onnelllinen kun minulla kävi niin hyvä tuuri, että sain Milon elämääni <3

Niin ja koko laumasta on tulossa kuvia.

Hyvää ystävänpäivää

Lauma ÖÖ haluaa toivottaa kaikille hyvää ystävänpäivää!

Pikainen päivitys: Taranin silmät on tutkittu (epävirallisesti nuoren iän takia), tällä hetkellä Taranin silmät ovat terveet. Jeij sille! :D Jää nähtäväksi  mikä on sitten myöhemmin se virallinen tuomio. Milo ja Morí möllöttää tuossa entiseen tapaan. :p 

Talvi kuulumisia...

Talvea on riittänyt ja näyttää siltä, että sitä riittää vielä pitkään eli hyviä uutisia Milolle ja etenkin Taranille. Morí varmaan nauttii sitten enemmän kesän lämmöstä eli toivotaan, että sitä riittää sitten myös. Morí on kasvanut kovasti ja samalla oppinut uusia temppuja. Morí oppi esim. avaamaan oven, siitä ei ole ollut vielä kuin harmia.
Kolmikko on alkanut leikkimään kolmestaan aika vauhdikasta leikkiä. Ennen Milo ja Taran leikkivät kahdestaa tai Taran ja Morí leikkivät kahdestaan. Ja mikä tärkeintä leikit olivat sisällä aika rauhallasia, mutta nyt kauhea rallitus kun leikitään kolmestaan. Joskus kun ollaan O.C:ssa, Taran koittaa saada Hipun mukaan leikkiin. Tämä on kuitenkin täysin turhaa, Hippua ei voisi vähempää huvittaa juosta huligaanien kanssa.

Onneksi ainakin toistaisesksi hihnassa ei edes yritetä leikkiä, kaikkea muuta kivaa kyllä. Taran haluaisi tervehtiä kaikkia, se on ihan varma että kaikki RAKASTAA sitä. Ja Milo taas suurena ja pelottavana miehenä suojelee meitä tyttöjä kaikilta pedoilta. Ainakin omasta mielestään.. Yhtenä päivänä lenkillä sitten joku setä sanoi, että kaveri taitaa haluta tervehtiä. Setä kävi sitten kyykkyyn koirien tasolle eikä hyökännyt niitä väkisin silittämään niin kuin joskus on käynyt. Hyvin rauhallisesti puhui koirille ja antoi niiden itse tulla luo. No Milo meni ensin hiukan epäluuloisena; ollakko suojelukoira vai seurakoira. Päätti sitten olla seurakoira ja meni iloisesti häntää heiluttaen rapsuteltavaksi. Mutta mitä teki neiti joka haluaa aina kaikkien luo? Haisteli setää metrinpäästä, pomppi taaksepäin, tuli takaisin ja teki tätä muuman kerran. Päätyi lopulta siihen, ettei haluakkaan tervehtiä tätä vierasta setää. :D Matka jatkui ja taas tuli vastaan joku ja Taran taas yritti päästä tervehtimään.. Fiksuja muksuja miulla :P

Kaikenlaista lystiä siis riittä kun Lauma ÖÖ:n kanssa elää, eipä tule tylsää. <3

Ja hyvää uutta vuotta :)

Niin se vuosi vaihtui taas kerran, siispä Lauma ÖÖ toivottaa kaikkea hyvää vuodelle 2011!

Hiukan palaten edelliseen kirjoitukseen: Kuusi pysyi pystyssä! Kovasti se kiinnosti Moría ja kovasti pikku katti aina ohi kulkiessaan yritti jollain koristeella leikkiä, mutta kertaakaan ei edes yrittänyt kiivetä siihen tai muuta. Hieno poika kun on.. ;) Taran taas teki sen kun ajattelinkin; kulki sieltä mistä halusi ja veti (kerran) mukanaan muutaman pallon, nauhan ja sähkökynttilät (joista yksi hajosi osuessaan kivilattiaan), kuusi pysyi kuitenkin pystyssä!

Uusi vuosi vaihtui rauhallisesti ja sain huomata, ettei Taran ja Morí pelkää rakettien pauketta. Taran ei tosin hirveästi tykännyt paukkeesta, mutta ei varsinaisesti näyttänyt pelkäävänkään. :) Milolle tämä oli jo tuttu juttu ja poika yritti tuttuun tapaan saada kiinni taivalle lähtevät raketit. Pysyi kuitenkin aika hyvin tarpeeksi kaukana raketeista.

Viime vuonna tapahtui kaikenlaista, josta mainittakoon parhaat palat: valmistuin koulusta (hyvästi pemo), Sain Taranin (<3, paras asia viime vuodessa), muutin Savonlinnaan ja aloitin työt ja ahkeran opiskelun, sain Morín (ei ollut suunnitelmissa, mutta onneksi kävi näin <3) ja Milo on yhä maailman ihanin pieni-suuri poika (<3).

Nyt jään innolla odottamaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. :)