Milo: Super-dog vai kaamea mörkö? ;)

Milo on oikea super-dog, Milo selvisi hienosti pitkästä sairastelu jaksosta pakkasten kera. Ulkona oli monta viikkoa noin -miljoona astetta pakkasta ja pojalla oli samaan aikaan kahdesti nielurisatulehdus. Paljoa ei ulkona oltu, mutta nyt nuo ajat on toivon mukaan takana. Milon nielurisat poltettiin ja muutaman päivän näytti siltä, että siitä ei kyllä ollut apua, mutta nyt alkaa näyttää paremmalta. Nyt voidaan vain toivoa, että nielurisa ongelmat loppuivat. :D
Nyt kun Milo voi paremmin, alkaa pienehkö kuntoutus. Eli pitkien sairastelujen johdosta valmiiksi hoikka poika laihtui lisää. Nyt pitäisi saada paino nousuun, mutta en usko sen olevan mikään ongelma.

Milo pääsi myös kahdesti mukaan työssäoppispaikalleni. Olen työssäoppimassa eläinkaupassa tällä hetkellä ja Milo oli todella kiltisti mukana. Milo sai ilahduttaa asiakkaita ja leikkiä eläinkaupan työntekijän koiran kanssa hiljaisempana aikana. Milo tykkäsi kovin kun sai uuden ystävän. Milon uusin tuttavuus on jämtlanninpystykorva-neiti Sera. Toinen Milosta kiva kaveri olisi ollut myös kaupan omistajan bullmastiffi-pentu Reino. Aluksi ajattelin, että Milo pelkäisi Reinoa. Reino on vielä pentu, mutta kooltaan Reino on monta Miloa. Mutta kuinkas kävikään; Milo olisi halunnut tutustua Reinoon, mutta Reinolla on kauhea mörköikä ja pikku-Milo oli Reinon mielestä kauhea mörkö. :D

Not again..

Elikkäs Milolla on ollut useamman kerran nielurisatulehdus ja viimeisin tosiaan kuukausi sitten. Nyt näyttää pahasti siltä, että tulehdus olisi taas tulossa. Miten on mahdollista? Näin pian uudelleen, ei ole todellista! Viikonlopun yli seuraan tilannetta ja alkuviikosta suuntaan eläinklinikalle kysymään mitä voidaan nyt tehdä. Antibioottia en haluaisi antaa näin pian uudelleen, voisiko ne leikata? Jos päädytään leikkaukseen, täytyy alkaa miettiä milloin olisi hyvä aika. Minulla on työssäoppiminen menossa ja haluaisin olla pari leikkauksen jälkeistä päivää kotona. Mutta sitä murehditaan sitten. Tärkeintä on saada poika kuntoon! :D

Muuten Milo nauttii olostaan, ainakin silloin kun joku on sen kanssa kotona tai se pääsee itse mukaan. Yksin olo ei ole niin nautittavaa. Milo on ollut todella reipas poika ja Milolla on ollut paljon puuhaa, tosin leikkikaverin puute (koira-kaverin) ärsyttää Miloa kovin. Hippu-herra kun ei oikein innostu Milon leikeistä. Pihalla Milo ottaa tuhannen vauhdit ja juoksee Hippua päin leikkiäkseen ja Hippu hypää hankeen piiloon. Kyllähän se näinkin käy. :)

Nyt hiukan jännitetään mitä Milon nielurisoille tehdään.. Kaikki peukut ja tassut pystyyn :D

Vuosi vaihtui, aika palata arkeen

Nyt ollaan sitten 10-luvulla ja Milo vain nautti kun vuosikymmen vaihtui. Vuosi vaihtui koirien (Milon ja Hipun) kannalta ihan kivasti. Ulkona oli kiva juosta ja leikkiä. Tai no Milo juoksi ja leikki ja Hippu istu lumihangessa Miloa piilossa. Koirat saivat tietysti myös herkkuja ja koska näitä kavereita ei räjähteet paljoa stressaa meni koko ilta/yö mukavasti. Milo olisi halunnut noutaa pari rakettia, joten poikaa sai välillä pidellä tästä syystä kiinni. Muuten ei mitään ongelmia.
Milo on myös muistanut harjoitella kaikkea kivaa loman ohella. Ja hampaitakin on joka päivä harjattu, huonona omistajana aloitin tämän vasta nyt loman aikana..

Pikku hiljaa alkaa paluu arkeen ja sehän ei Milolle millään sovi. Minulla alkoi tänään työssäoppimisjakso ja Milo saa jäädä kotiin itkemään itsensä uneen. Tosin tällä viikolla ei veilä tarvitse paljoa itkeä kun äitini on vielä lomalla. (Mokomakin lusmu ;D) Oli Poika kuitenkin yhtä intoa kun tänään tulin takaisin kotiin. Olipas mukava tulla kun vastaan otto oli hyvin Milomainen. Siihen kuuluui pyörimistä, hyörimistä, vasten hyppimistä (hyi mikä tapa.. :)) ja paljon tarkoitan todella PALJON lurputtamista.

Milon vuoden ensimmäiset päivät ovat olleet hyviä, toivottavasti vuosi jatkuu samanlaisena. Milo odottaa innoissaan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan.