Hyvää joulua kaikille!

Kohta on taas joulu joten Lauma ÖÖ toivottaa hyvää joulua kaikille! :D
Näyttäsi siltä, että on tulossa varsin valkoinen joulu ja sekös sopii Milolle ja Taranille. Molemmat näyttävät nauttivan lumesta ja Taran nauttii myös pakkasesta. Morí taas näyttää nauttivan lämmöstä, se tulee mielellään nukkumaan viereen tai peiton alle tai jos ollaan O.C:ssa Morí makoilee uunin lähellä olevassa tuolissa. Taranille ja Morílle tämä on luonollisesti ensimmäinen joulu. Nyt on sitten menossa suuri veikkus: kumpi kaataa kuusen ensin ja kuinka äkkiä. ;) Taran ei sitä varmastikkaan ilkeyttään kaada, mutta neidillä on tapana kulkea mistä mieli tekee ja väistämättä, joten ehkä Taran kulkee liian läheltä kuusta ja vie sen mukanaan. Morí taas on Morí ja varmasti kiipeää siihen ja kiskoo koristeet irti ja.. :P Kerron sitten miten käy :)

Uusia kuvia tulossa kunhan pääsen kameraan käsiksi ;)

Taran on jo iso tyttö

Pikkuinen Tara ei ole enää niin pikkuinen, tyttö on kasvanut nopeasti ja neidillä on ekat juoksut menossa! Neiti päätti toissa viikonloppuna, että nyt riittää, olen jo iso tyttö ja niin alkoivat juoksut. Taranilla on myös taas pahaa ihottumaa johon tarvitaan antibioottikuuri, kaikki kerralla.. Itse olen kohta ollut kaksi viikkoa poissa kotoa ja lauma öö on ollut hoidossa. Kauhea IKÄVÄ on, mutta onneksi huomenna pääsen taas lauman luo. Hoitopaikka arvostaa kovasti Taranin ajoitusta aloittaa juoksut juuri silloin kun neiti jää hoitoon. Milo ei välitä Taranin juoksuista lainkaan, onneksi leikkuutin sen ajoissa. :) Lauma sattuu olemaan hoidossa vanhemmillani joilla on jo tutuksi tullut uros koira Hippu. Kyllä vaan, Hippu välittää jouksuista. Yöt ovat kuulemma ihan mahdottomia ja päivällä Hippu seuraa Tarania askel askeleelta, ei syö, höyryää vaan. Eli todella toivon, että Taran on vielä terevetullut tämän jälkeenkin tähän taloon. Niin ja toivon myös, että Taranin seuraavat juoksut sattuu niin, että olen kotona, eikä niillä tarvitse sekoittaa Hippua.

Morì on myös näyttänyt kuulemma kaikki parhaat puolensa. Kiipeillyt kaikkialle mihin ei olisi tarvinnut, tuhonnut kukat ja puottanut lattialle kaiken minkä jaksaa. Yöllä on pitänyt pitää omaa showta kun ei pientä kisua aina nukuta. Voi olla, että kohta Milo on ainut joka on tervetullut. Toistaiseksi ainakin Milo on ollut aivan mallikelpoinen ja helppo hoitoinen. Onhan tässä toki vielä noin 26 tuntia ennen kuin olen taas itse pitämässä laumalle kuria, eli vielähän Milo ehtii.. 

Itse lievitin omaa koiraikävää olemalla Niinan ilona pari päivää ja tottahan toki oli mukava nähdä kahta suosikki nahkalassietani Nurayta ja Tesniä. Nuray  on niin hienosti käyttäytyvä neiti, paitsi agilitykentällä jossa Nuraysta tulee turbomoottorilla varustettu kenguru. Eihän siinä vauhdissa kerkeä jokaista käskyä kuunnella. Menoa oli kyllä mukava katsoa. Tesni taas kantoi jokaisen lelun esille jos joku vaikka heittäisi.. Hieno tyttö Tesnikin on ehkä vähän blondi, mutta varsin hieno.

Milo, Taran ja Morí on aikamoisia tuholaisia ja arjen sekoittajia, mutta kyllä minusta on aivan parasta päästä taas huomenna niiden luo <3

Ihana ensilumi

Viime viikonlopulla se sitten tuli, ensilumi siis. Taran ihastui täysin, tyttö hyppi, pommppi ja kirmasi pitkin maita ja mantuja. Sisään ei olisi tullut millään. Hetihän se lumi sitten suli pois ja ilo jäi lyhyeksi, mutta tänään sitä sitten tuli taas ja sekös se vasta kivaa olikin. Milollehan lumi on jo vanha tuttavuus ja toki Milo nautti lumesta myös, mutta ei aivan yhtä suurella innolla kuin Taran. Koska tänään saatiin lisää lunta, opetin Taranin vetämään pulkaa. Pulkka oli ensin tyhjä ja neiti veti sitä hyvin. Toki herkut auttoivat asiaa. Sitten laitoin pulkkaan vähän painoa ja taas mentiin. Hyvin sujui tälläkin kertaa. Eihän pikku Taranille voi vielä paljoa mitään kyytiin laittaa, eikä koskaan tarkoitus olekkaan. Ajattelin, että pulkan vetäminen olisi jotain uutta. Ehkä Taran vetää Miloa joku päivä pulkassa. Painollisesti tämä onnistuisi jo nyt, mutta Milo ei oikein tykännyt ajatuksesta kun sen pulkaan laitoin istumaan..

Tein aikaisemmin syksyllä koirille jäljet ihan vaan kokeeksi. Milohan on joskus kokeillut helppoa jälkeä ennenkin, mutta siitä oli vierähtänyt jo paljon aikaa. Tein siis Milolle helpon jäljen. Herkku melkein joka askeleelle ja matkaa parikymmentä metriä. Jälki vanheni ehkä 20 minuuttia. Tein jäljen puolipitkään heinään, hiukan kosteaan maahan. Yllätyin kun Milo muisti heti mitä pitää tehdä. Ihan hienosti meni jälki, tosin ihan helppohan se oli. Tein myös Taranille jäljen ensimmäistä kertaa, odotukset eivät olleet korkealla. Tämä jälki oli myös helppo, aika lailla samanlainen kuin Milolla. En tosin antanut sen vanheta juuri yhtään. Lähdettiin liikeelle ja sanoin, että "jälki" ja näytin missä jälki on. Taran söi herkun ja nosti päänsä ja katsoi minua, että "ja sitten?". Tämä toistui kolme kertaa, mikä jälkeen neiti tajusi idean. Sen jälkeen nenä ei maasta noussut ennen kuin jälki loppui. Eikä Taran edes vetänyt kaikkia herkkuja vaan vähemmätkin herkut olisivat riittäneet. Olin tyytyväinen molempien suorituksiin, vaikka vaikeusaste ei ollut huima..

         Lumi on kyllä molemman mielestä huippu juttu. :)

   Ja sitten tuli semmonen hepuli, että sai vaan haaveilla ottavansa hyviä kuvia..

Niitä kuvia :)

Tässä vähän niitä lupaamiani kuvia.

Milo ottaa rennosti 

Taran on vähän kasvanut :) ja erittäin edustava tässä

Ja viimeisenä lauman uusin eli Morí :)

Lisää kuvia ja kuulumisia luvassa..

Lauma se vain kasvaa..

Tiedän en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Paljon on tapahtunut, joten koitan nyt kertoa jotain kuulumisia. Olen muuttanut Savonlinnaan joten koirat saivat tottua kaupunki elämään. Tottuminen sujui todella hyvin, mitään ongelmia ei ole sen kanssa ollut. Välillä koirat pääsevät kuitenkin taas maalle juoksemaan villinä ja vaapaana ja täyttämään maan. Tai siis... Taranista on tullut jo iso tyttö ja pari hot spottiakin ollaan jo hoideltu. Taranista ja Milosta on tullut best friends forever eli nykyään ne tottelee molemmat nimeä Milan. Milo on tykännyt kun on seuraa ja joku joka kanssa touhuta.

Sitten siihen mihin tuo otsikko viittaa elikkäs lauman uusin jäsen on kissanpentu Morí. Morí on hurjan reipas orpolapsi. Elikkäs Morín ja sisarusten äiti ammuttiin kun pennut olivat n.8vk. Emo oli jonkun aikaisemman kesän kesäkissa. Pennut otettiin hyvään hoitoon ja katsottiin missä kunnossa ne olivat. Kaikki pennut olivat ulkoisesti terveitä ja ruokahalu hyvä, joten päätettiin antaa pennuille mahdollisuus ja etsiä kodit. Minä sitten pienen pohdiskelun jälkeen päädyin ottamaan yhden itselleni enkä ole katunut. Morí on todella reipas ja ihana kissan alku. Hiukan Morí aluksi jännitti ihmiset ja koirat, mutta parin päivän päästä ihmiset alkoivat olla jo tuttuja ja alle viikon päästä Morí alkoi jo leikkiä Taranin kanssa. Morí tulee ihan kivasti toimeen myös Milon kanssa, mutta Taran on sen suosikki.

Päädyin siihen, että vaikka Milo onkin aina The Great niin Milo jakaa tämän blogin kahden tulokkan kanssa. Koska Milo on niin hieno poika ei sitä haittaa jakaa hiukan huomiota ;)Nyt yritän kirjoitella hiukan ahkerammin ja lupaan, että ensi kerralla kun kirjoitan lauma EI ole kasvanut. Ehkä.. :)
Uusia kuvia tulee heti kun super moppula suostuu lataamaan ne.. :)

Meeri aka Taran

Milon maailma on nyt täysin mullistunut, Milo sai "pikkusiskon". Milon pikkusisko saapui eilen myöhään illalla ja sehän vasta kumma olikin. Kukas tämä pikku neiti sitten oikein on? Hän on aivan ihana chow chow neiti Taran (viralliselta nimeltään Meeri). Taran on syntynt 10.04.2010 klo. 6.30. Nyt on sitten mennyt päivä ihmetellessä ja tutustuessa. Hiukan on leikitty ja pikkasen Miloa ehkä ärsyttää tämä uusi tulokas. Uskon ja toivon, että pian ei ärsytä enää lainkaan.

Milo ja Taran leikkii, Herra-H mahtui myös kuvaan


Taran yritti kovin leikkiä myös Hipun kanssa, mutta Hippu ei oikein innostunut

Kesä

Nyt se typerä mutakausi on sitten ohi! Milo on ollut taasen viikon pois Iisalmesta ja on nauttinut siitä kovin. Vapaana on hyvä viilettää, vaikka olisikin vähän liian kuuma. Milo on käynyt monta kertaa viilentämässä itseään järvessä. Tosin poika ei suostu uimaan, vaikka uida osaakin. Milo kahlaa niin pitkälle, että juuri ja juuri pystyy olla uimatta. :) Tänään suunnataan tosin takaisin Iisalmeen vielä pariksi viikkoa. Milo pääsee vielä leikkimään kavereidensa kanssa.

Pian alkaa kesäloma ja silloin on toivottavasti enemmän aikaa touhuta Milon kanssa. Olisi kiva päästä kokeilemaan kunnolla agilityä. Se voisi olla Milon laji. :) Ja ehkä voisi enemmän myös tokoilla. Saa nyt nähdä mitä kaikkea kivaa kesä tuo tullessaa. Ehkä jopa uusia karvaisia kavereita. ;)

Ei täällä mitään kevättä ole, täällä on mutakausi

Aikaa kerkesikin vierähtää sitten viime päivityksen. Mutta nyt suuren yleisön (Milollahan on miljoonittain faneja) pyynnöstä päivityksiä. Nyt se kevät sitten on täällä, vai onko? Hiukan on epäselvää, lumet alkaa kyllä olla sulanut, mutta silti pakkasta pukkaa. Tämähän sopii Milolle, joka vaan tuntuu nauttivan viileistä säistä. Ja kevään mukanaan tuomasta mudasta. Milo ja Tesni ovat nyt pari viikkoa pyörineet mudassa oikein sydämensä kyllyydestä. Kauniita ovat sen jälkeen olleet ja kaikki kura on sitten tiputeltu sohvalle ja sänkyyn. Vaikka ulkoilun jälkeen miten putsaa koiran, kuraa riittä (mistä tätä kuraa oiken riittää??).

Milo on nyt pari viikoa leikkinyt Tesnin kanssa ja ensi viikolla poika pääsee taas leikkimään myös Nurayn kanssa, huippua! :D Vaikka Milo onkin nyt nauttinut säistä, mudata ja leikkisaurasta on hiukan huonojakin uutisia: Milo yskii taas. Nielurisat?? Kerkesin jo toivoa, että tämä ongelma olisi kokonaan ohi! Noh nyt ei auta kuin seurata tilannetta ja miettiä mitä seuraavaksi. Vielä yskä ei ole kovinkaan paha ja se on hyvin satunnaita. Kaikin puolin muuten Milo on kuitenkin ihan kunnossa. :)

Lopputalvella otettiin pari hyvää kuvaa, katsellaan josko saisin ne kohta koneelle ja sitten ehkä jopa tänne asti. :)

Kevättä odotellessa

Milo ja Tesni ovat nyt sitten tavanneet ja hyvinhän se meni. Aluksi molempia hiukan jännitti, mutta kiinnostus oli liian suuri. Ensimmäiset päivät menivät tutustuessa ja ihmetellessä toista. Pian kuitenkin leikki alkoi sujua. :) Koirat varmaankin ovat henkisesti samalla tasolla kun tulevat noin hyvin toimeen. Milo ei ole näyttänyt mitään merkkejä iän myötä tulevasta viisudesta, ehkä sitten kun Milo täyttää neljä-vuotta?

Kovati odottellaan jo kevättä, talvi on mukavaa aika, mutta vähempikin riittää. Ainakin minun mielestäni, Milo on varmaan eri mieltä. Jos Milo saisi päättää, varmaan aina olisi talvi. Niin paljon poika tykkää kun voi vilvoitella lumessa. Tänään ulkona on muutama aste lämmön puolella ja Milosta ulkona oli ihan parasta, valitettavasti oli tultava takaisin sisälle. Sisällä harjoiteltiin hiukan kaikkea kivaa, mutta tuntui siltä kun puhuisi seinille, Milo varmaan loukkaantui niin paljon sisälle tulosta. Lopulta Milo kuitenkin heltyi pienen neuvottelun jälkeen ja teki kiltisti kaiken minkä pyysin. Palkinnoksi Milo sai herkkuja ja heittelin sille palloa, sekös vasta olikin taas kivaa. :D

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan MILO

Milolla on tänään syntymäpäivä, 3 vuotta tuli täyteen. Eli Milo on nyt ihan iso poika jo. Milo on viettänyt tämän viikon lomaa, mutta sunnuntaina olisi tarkoitus palata takaisin Iisalmeen. Missä Milo pääsee tapaamaan vihdoinkin uuden kaverin. Ihan pikkuinen nahkalassie (joku voi tuntea rodun myös lyhytkarvaisena colliena..)Tesni on vihdoinkin valmis tapaamaan Milon. :D Toivottavasti tapaaminen menee molemmin puolin hyvin. Joko koirista tulee kavereita tai ne itkee ja niistä tulee kavereita ;). Muuten Milon elämässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Nyt luotan siihen, että Milo sai viisautta iän kylkiäisenä. :)

Back in business

Tämä viikko ollaan oltu takasin koululla eli Iisalmessa. Aika hyvin Milo on taas sopeutunut takaisin tänne. Hiukan meni pojalla maha sekaisin, stressi? Mutta muuten on mennyt oikein hyvin. Milo on toipunut täysin kastraatiosta ja nielurisojen poltosta. Tikitkin otettiin pois alkuviikosta.

Milo on taas päässyt leikkimään parhaan ystävänsä kanssa ja myös muiden kavereiden kanssa on ollut kiva pyöriä. Vielä viikko tätä lystiä ja sitten matkaamme taas viikoksi Hipun iloksi O.C:hen. Onneksi Milolla ei ole autossa olon kanssa mitään ogelmia, kun saadaan taas ajella tätä väliä. Loman jälkeen Milo pääsee tutustumaan uuteen tuttavuuteen: pieneen nahkeliini pentuun Tesniin. Toivottavasti syttyy uusi ystävyys. ;)

Ennen tänne tuloa Milo pääsi reissuun ja tapasi ystävänsä Nupun ja uudet tuttavuudet: kaksi itämaista lyhytkarvaista kissaa. Aikaisemmin mietien miten tämä tapaaminen sujuisi. Turhaa murehdin, pienen alkujännityksen jälkeen Milo ja kissat tulivat hyvin toimeen. Maken (vanhempi kissoista) kanssa Milo tuli todella hyvin toimeen. Longon (nuorempi kissa) kanssa oli hiukan vaikeampaa ja molemmin puolin pelättiin kovin. Lopuksi kuitenkin Milo ja Longo tulivat toimeen ainakin tavalaan. Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut. Eli joskus voisi vaikka kissan ottaa. ;D

Uusi aika

Milolla on nyt edessä uusi elämä :D Milon nielurisat ovat nyt ainakin toistaiseksi kunnossa (pienet sille), suurempi muutos kuitenkin on: Milo on nyt kastroitu! Toistaisesksi näyttää siltä, että tämä ei Milon elämää haittaa. Hiukan poikaa taitaa välillä vielä sattua, mutta eiköhän tämä mene pian ohi. Antibiootit häiritsevät Milon elämää eniten, onneksi kuuri kestää vain 7 päivää. En halunnut kiusata Miloa kaulurilla vaan puin pojalle veljeni vanhan vauvan vaatteen. Ensin ajattelin, että se ärsyttisi Miloa (vähemmän kuitenkin kuin kauluri). Huomasin kuitenkin olevani pahasti väärässä! :D Miloa ei häiritse puku yhtään, kävely sujuu siinä hyvin ja Milo ei edes yritä otaa pukua pois. Ulkoilukin on helppo järjestää puvun kanssa. Ja mikä parasta haava saa parantua rauhassa ja pysyy paremmin puhtaana. :D Nyt Milo olisi valmis vaikka pikku-siskon tuloon.. ;D

Ensi viikolla Milo pääsee tapaamaan pari kissaa, toivottavasti tapaaminen sujuu hyvin. Ja kohta on myös aika palata koululle, Milo pääsee näkemään kavereitaan. Se on varmasti pojalle mieluinen asia. Vaikka itse en jaksasi koululle palatakaan. ;)

Vielä pari kuvaa todella tyylikkäästä Merimies-Milosta :D

Milo: Super-dog vai kaamea mörkö? ;)

Milo on oikea super-dog, Milo selvisi hienosti pitkästä sairastelu jaksosta pakkasten kera. Ulkona oli monta viikkoa noin -miljoona astetta pakkasta ja pojalla oli samaan aikaan kahdesti nielurisatulehdus. Paljoa ei ulkona oltu, mutta nyt nuo ajat on toivon mukaan takana. Milon nielurisat poltettiin ja muutaman päivän näytti siltä, että siitä ei kyllä ollut apua, mutta nyt alkaa näyttää paremmalta. Nyt voidaan vain toivoa, että nielurisa ongelmat loppuivat. :D
Nyt kun Milo voi paremmin, alkaa pienehkö kuntoutus. Eli pitkien sairastelujen johdosta valmiiksi hoikka poika laihtui lisää. Nyt pitäisi saada paino nousuun, mutta en usko sen olevan mikään ongelma.

Milo pääsi myös kahdesti mukaan työssäoppispaikalleni. Olen työssäoppimassa eläinkaupassa tällä hetkellä ja Milo oli todella kiltisti mukana. Milo sai ilahduttaa asiakkaita ja leikkiä eläinkaupan työntekijän koiran kanssa hiljaisempana aikana. Milo tykkäsi kovin kun sai uuden ystävän. Milon uusin tuttavuus on jämtlanninpystykorva-neiti Sera. Toinen Milosta kiva kaveri olisi ollut myös kaupan omistajan bullmastiffi-pentu Reino. Aluksi ajattelin, että Milo pelkäisi Reinoa. Reino on vielä pentu, mutta kooltaan Reino on monta Miloa. Mutta kuinkas kävikään; Milo olisi halunnut tutustua Reinoon, mutta Reinolla on kauhea mörköikä ja pikku-Milo oli Reinon mielestä kauhea mörkö. :D

Not again..

Elikkäs Milolla on ollut useamman kerran nielurisatulehdus ja viimeisin tosiaan kuukausi sitten. Nyt näyttää pahasti siltä, että tulehdus olisi taas tulossa. Miten on mahdollista? Näin pian uudelleen, ei ole todellista! Viikonlopun yli seuraan tilannetta ja alkuviikosta suuntaan eläinklinikalle kysymään mitä voidaan nyt tehdä. Antibioottia en haluaisi antaa näin pian uudelleen, voisiko ne leikata? Jos päädytään leikkaukseen, täytyy alkaa miettiä milloin olisi hyvä aika. Minulla on työssäoppiminen menossa ja haluaisin olla pari leikkauksen jälkeistä päivää kotona. Mutta sitä murehditaan sitten. Tärkeintä on saada poika kuntoon! :D

Muuten Milo nauttii olostaan, ainakin silloin kun joku on sen kanssa kotona tai se pääsee itse mukaan. Yksin olo ei ole niin nautittavaa. Milo on ollut todella reipas poika ja Milolla on ollut paljon puuhaa, tosin leikkikaverin puute (koira-kaverin) ärsyttää Miloa kovin. Hippu-herra kun ei oikein innostu Milon leikeistä. Pihalla Milo ottaa tuhannen vauhdit ja juoksee Hippua päin leikkiäkseen ja Hippu hypää hankeen piiloon. Kyllähän se näinkin käy. :)

Nyt hiukan jännitetään mitä Milon nielurisoille tehdään.. Kaikki peukut ja tassut pystyyn :D

Vuosi vaihtui, aika palata arkeen

Nyt ollaan sitten 10-luvulla ja Milo vain nautti kun vuosikymmen vaihtui. Vuosi vaihtui koirien (Milon ja Hipun) kannalta ihan kivasti. Ulkona oli kiva juosta ja leikkiä. Tai no Milo juoksi ja leikki ja Hippu istu lumihangessa Miloa piilossa. Koirat saivat tietysti myös herkkuja ja koska näitä kavereita ei räjähteet paljoa stressaa meni koko ilta/yö mukavasti. Milo olisi halunnut noutaa pari rakettia, joten poikaa sai välillä pidellä tästä syystä kiinni. Muuten ei mitään ongelmia.
Milo on myös muistanut harjoitella kaikkea kivaa loman ohella. Ja hampaitakin on joka päivä harjattu, huonona omistajana aloitin tämän vasta nyt loman aikana..

Pikku hiljaa alkaa paluu arkeen ja sehän ei Milolle millään sovi. Minulla alkoi tänään työssäoppimisjakso ja Milo saa jäädä kotiin itkemään itsensä uneen. Tosin tällä viikolla ei veilä tarvitse paljoa itkeä kun äitini on vielä lomalla. (Mokomakin lusmu ;D) Oli Poika kuitenkin yhtä intoa kun tänään tulin takaisin kotiin. Olipas mukava tulla kun vastaan otto oli hyvin Milomainen. Siihen kuuluui pyörimistä, hyörimistä, vasten hyppimistä (hyi mikä tapa.. :)) ja paljon tarkoitan todella PALJON lurputtamista.

Milon vuoden ensimmäiset päivät ovat olleet hyviä, toivottavasti vuosi jatkuu samanlaisena. Milo odottaa innoissaan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan.