Milon elämän on ollut hyvin hiljaista joululoman odottelua. Milo odottaa, että pääsee lomalla O.C:hen (jotkut voivat tuntea paikan myös Kesälahtena). Siellä odottaa vapaus, siellä Milo ei enää olekkaan se pienin koira (Minun perheeni asuu siellä ja heillä on Miloakin pienenmpi kleispitz-herra, Hippu) ja lisäksi siellä on ihmisiä joita voi pompotella mielensä mukaan.
Ennen lomaa Milo pääsee kuitenkin matkalle. Ensi viikonloppuna on koko vuoden odotuksen jälkeen taas voittajanäyttely. Sinne on päästävä, siis minun, Milo jää matkan varrelle hoitoon. :D Onneksi Milolla on hoitopaikka jossa Milolla on tuttu koirakaveri ja hoitajakin taitaa olla Milosta mieluinen. :)
Nyt on joulukuu, missä lumi viipyy? Pakkasta on kyllä ihan lupaavasti ja Milo nauttisi pakkasesta varmasti enemmän jos maassa olisi lunta. Milon ja kumppaneiden maailma järkkyi eilen kun lenkillä sattui jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Kävelimme pellolle, jossa koirat saavat sitten purkaa energiaansa hepuloiden ja leikkien. Tällä kertaa kun pääsimme pellolle, näimme pellon toisessa päässä liikkuvan jotai. Koiria? Ihmisiä? Ei kyllä se on jotain muuta..
Menimme lähemmäs ja näimme, että siellä olikin 9 peuraa! Kuljimme rauhallisesti ja katsoimme miten lähelle pääsemme ja pääsimmekin minusta aika pitkälle kunnes Milo ja Nuray alkoivat metelöidä. (Bondi, pk collie, osasi olla paljon nätimmin. Milo ja Nuray voisivat ottaa oppia ;D) Silloin peurat katselivat meitä ja miettivät hetken lähteä vaiko jäädä. Lopulta ne kuitenkin näkivät parhaakseen lähteä. Tämä tapaus piristi muuten hiukan kurjaa pakkaspäivää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti