Taran

Pikkuinen Taran täytti sunnuntaina (10.4) vuoden. Miten tämä aika meneekin näin nopeesti. Alle 7 viikkoa ja Taran on ilahduttanut elämääni jo vuoden. Vuosi sitten oli kyllä jännää aikaa ja "pienen" kannustuksen (painostuksen) ansiosta otin yhteyttä kasvattajaan. Niin ne asiat vaan eteni ja ennen kuin huomasinkaan olin katsomassa aivan yli-ihanaa pentua. Kovin tuo vauva oli silloin uneliaalla tuulella, mutta hereillä ollessaan oli kyllä reipas. Siitä sitten kotiin kahdeksi viikoksi pyörimään kun ei tiedä miten päin olisi. Olin varmasti tosi hyvää seuraa pemolla loppu ajan kun tuskin pysyin nahoissani. Kiitos siis kun jaksoitte :D

Voi sitä riemua kun Taran sitten tuli kotiin. Milo oli ihan, että mikä tuo on, ihan mälsää. Hetkinen tämän kanssahan voi leikkiä, ihan kiva siis. Siis jääkö tää tänne viemään huomiota, ihan tyhmää. No siis eihän tuo hirveesti huomiota kerjää, sehän vaan on. Saa jäädä, tää on ihan kiva, ainakin kivempi ku tuo kärttynen kaveri.

Hippu taas oli ensin ihan JEEE tää uus on kiva, seuraan sitä kaikkialle. Siis meinaako tääkin koittaa leikkiä niinku Milokin, ei käy ärisen tälleki. No jos tää pysyy kaukana ja antaa miun vaa aina haistella kun haluun ni on kai tää ihan jees. Täähän tajus äkkiä, että minen leiki. Täähän vaa töröttää paikallaan ja haluu olla ulkona, sopii koska itse en aio ulkona olla kuitenkaan. Nyt ne lähti molemmat. Nyt ne on taas täällä, mitä tää on? Oikeestaa hyvä kun ne vaan käy..

Ajan myötä Taran sai pikku veljen eli Morín, joka taas ajattelee Taraninsta; kauheen pelottava otus, jättäs jo rauhaan. Ja alle viikon päästä; hei täähän on kiva, tälle voi tehhä mitä vaan ja tää on niin pehmee ja turvallinen :)

Taran jakaa siis mielipiteitä, mutta lopputulos on, että se on aivan ihan pikku koira <3 Taran on valloittanut todella monet sydämet etenkin omani <3

Vastusttappa tätä, Taran 5vk